Kuuldemäng Ringhäälingumuuseumist
Telesaade Ringhäälingumuuseumist
Museon perustaminen
Viron Radio- ja televisiomuseo (Eesti Ringhäälingumuuseum) on taloudellista hyötyä tavoittelematon yhdistys, jonka perustivat vuonna 1999 Viron Radio- ja Televisioliitto (Eesti Ringhäälingute Liit), Viron Radio(Eesti Raadio), Viron Televisio (Eesti Televisioon), Viron Radion Lähetyskeskus OY eli nykyinen Levira OY (Eesti Ringhäälingu Saatekeskuse AS, AS Levira) ja Türin kaupunginhallitus (nykyinen Türin kunnallishallitus).
Perustamisen tarkoitus
Museo perustettiin kansallisen radion ja television historiaan liittyvien materiaalien kokoamista, säilyttämistä ja näytteillepanoa varten.
Sijainti
Museon asuinpaikaksi valittiin Keski-Viron pikkukaupunki Türi, jossa vuosina 1937-1941 sijaitsi Valtion Yleisradion lähetysasema, jonka 196,6 metriä pitkä antenni oli valmistumisvuotenaan Euroopan nykyaikaisin. Museo sijaitsee Türin rautatien ylityspaikan välittömässä läheisyydessä, muutaman sadan metrin etäisyydellä juna- ja linja-autoasemasta. Museo ei kuitenkaan sijaitse entisen lähestysaseman alueella, sillä perääntyvä neuvostoarmeija räjäytti maston ilmaan Toisen maailmansodan aikaan vuonna 1941. Maston vanha sijaintipaikka on merkitty infotauluilla.
Kokoelmat
Arkistokokoelma koostuu pääosin radion ja television historiaan sekä vastaanotinten valmistamisen ja radion kuuntelun historiaan liittyvistä kirjoista, aikakaus-ja sanomalehdistä sekä käsi- ja asiakirjoista.
Esinekokoelma koostuu radio-ja televisiovastaanottimista, vastaanotinten lisälaitteista, toimittajien työvälineistä, studio-ja lähetystekniikasta sekä radioteollisuuden ja radioamatöörien vastaanotinten valmistukseen käyttämästä laitteistosta. Oman erillisen kokoelmansa muodostavat pienemmät esineet, joiden joukkoon kuuluvat radioon ja televisioon liittyvät muistoesineet ja toimittajille tunnustuksena luovutetut ja muut esineet.
Valokuvakokoelma koostuu pääosin radion- ja television sekä kotimaisen radioteollisuuden historiaa kuvastavista valokuvamateriaaleista. Lisäksi kokoelmassa on radion ja television levinneisyyttä, radion ja TV:n historian ikuistamista sekä museon toimintaa kuvastavaa valokuvamateriaalia.
Ääniasiakirjojen kokoelma koostuu radion ja television historiassa oleellista osaa näytelleiden henkilöiden muistojen ja museon tapahtumien tallenteista.
Radion ja television teknisen puolen uskoisi herättävän myös kansainvälisempää kiinnostusta, sillä radion tekninen välineistö ostettiin ja tilattiin suuremmaksi osaksi ulkomailta. Niinpä museon kokoelmissa onkin mm. englantilaista, saksalaista ja unkarilaista studiotekniikkaa sekä mm. hollantilaisia, englantilaisia ja saksalaisia radiovastaanottimia.
Kokoamistyö aloitettiin vuoden 1999 marraskuussa ja saman vuoden joulukuussa avattiin ensimmäinen näyttely. Vuonna 2000 muutti siihen saakka tilapäisissä tiloissa toiminut museo uuteen, Türin kaupungin uusimaan rakennukseen. Kansallisen radion 75-vuotisjuhlapäivänä 18. joulukuuta 2001 avattiin ensimmäinen pysyvä näyttely yleisölle.
Pysyvä näyttely
Näyttelyn ensimmäisessä osassa (vuodet 1926-1944) on näytteillä esineistöä ja materiaaleja kansallisen radion alkuajalta, jona kolmen huoneen asunnossa toimintansa aloittaneesta yksityisestä radiosta kehittyi Euroopan tasoa oleva kansallinen radio ja televisio, jolla oli omat studionsa, lähetysasemansa ja ohjelmistonsa. Näytteillä ovat “radiosetä” Felix Moorin ja Valtion Yleisradion johtajan Fred Olbrein vahakuvat, hiili- ja kondensaattorimikrofonien mallit, vuodelta 1938 peräisin oleva levyleikkuri ja entisen Türin radiolähetysaseman pienoismalli (1:75). Näyttelytelineiden valokuvat kertovat radiossa ja televisiossa työskennelleistä ihmisistä ja hävinneestä tekniikasta, näytteillä olevat vastaanottimet taas kotimaisen radioteollisuuden kehityksestä kyseisinä vuosina.
Näyttelyn toinen osa (vuodet 1944-1991) kertoo radion toiminnasta neuvostoaikana. Näytteillä on monenlaisia toimittajan magnetofoneja, mikrofoneja ja Laitsen lähetysaseman laitteisto. Magneettinauhalle tallennettua musiikkia ja puheohjelmia on mahdollisuus kuunnella uudelleen luodulla taustalla. Näyttelytelineiden kuvat kertovat tuon ajan radion tekijöistä ja näytteillä olevat radiovastaanottimet puolestaan radio- ja elektrotekniikan tehtaan “Punainen RET” (“Punane RET”, Raadio ja Elektrotehnika Tehas RET) toiminnasta kyseisinä vuosina. Ajanjakso päättyy vuoteen 1991, jolloin alkoivat syntyä ensimmäiset yksityiset radioasemat.
Näyttelyn televisio-osuuden 130:stä valokuvasta koostuva kuvamateriaali esittää hetkiä Viron Television puolen vuosisadan ajalta. Lisää tietoa sekä Viron Televisiosta (ETV) että yksityisten kanavien historiasta tarjoavat kirjat, joissa television historian jokaista vuosikymmentä kohtaan on muutaman sivun teksti. Näytteillä olevat televisiot antavat yleiskuvan television katsomisen historiasta Virossa.
Insinööri Mati Tähemaan rakentaman ja kunnostaman laitteiston avulla on näyttelyssä mahdollisuus nähdä Nipkowin levyllä varustetun television 30-rivistä televisiokuvaa (vuonna 1937 oli Virossa vastaavia n. 50 kpl) ja vuonna 1955 tuotettujen, postikorttikokoisella ruudulla varustettujen KVN-49 televisioiden vesiluupilla suurennettua televisokuvaa.